Osa 2 | Autoilijoiden luvattu kaupunki

Autoilijoiden luvattu kaupunki 

Kävelin muutama päivä sitten Aleksanterinkadun sillan yli keskustasta taidetehtaan suuntaan. Huomasin, kuinka muutama lapsi odotteli tilaisuutta päästä Aleksanterinkadun yli sillan länsipäässä. Auto toisensa jälkeen pyyhälsi suojatien yli lapsia huomioimatta. Oli ruuhka-aika ja kaikilla tuntui olevan kiire. Lopulta jollakin oli sen verran aikaa, että malttoi pysäyttää autonsa, niin että lapset pääsivät rauhassa ylittämään tien. Sitten autorumba taas jatkui.


Liikennettä Aleksanterinkadulla. Kuva: Mika Varpio 2016

Autojen ehdoilla

On mielenkiintoista havaita, ketä ja mitä nykyisessä kaupunkiympäristössä arvostetaan. Autot edellä ja kevyt liikenne perässä tuntuu olevan oletusarvo, joka ohjaa suunnittelua monessa paikassa. Välillä sitä kuvittelee, että kaupunkikehitystä jo yli puoli vuosisataa hallinnut autokeskeinen suunnittelu ja infrastruktuurin kehittäminen pääosin autoilun ehdoilla olisi jo takanapäin. Sitä toivoisi, että nykyään nähtäisiin jo kehityksen haittapuolet ja pystyttäisiin keskittymään ihmisen ja kevyen liikenteen priorisoimiseen sekä viihtyisän kaupunkitilan luomiseen myös hitaamman liikenteen ehdoilla. Kysehän ei ole siitä, etteikö tietoa olisi. Kaupunkien kehityksestä, ympäristön viihtyisyydestä ja suunnittelusta on runsaasti tutkittua tietoa. Tieteellinen teksti ei kuitenkaan aina saa riittävästi painoarvoa ainakaan julkisessa mediassa joko vaikeaselkoisuutensa vuoksi tai siksi ettei se ole kovin mediaseksikästä. Usein pinnalle nousevat populistiset näkökulmat, joilla on helppo vedota massoihin. Kukin asianosainen pyrkii luonnollisesti korostamaan omia intressejään asiassa, jolloin objektiivista näkökulmaa voi olla vaikea saavuttaa.

Arvovalintoja

Rakennushankkeen kannattavuutta pohdittaessa taloudelliset arvot tiedostetaan usein hyvin. Voidaan melko helposti laskea kannattaako jokin ratkaisu taloudellisesti ja kuinka paljon euroja siitä irtoaa. Aineetonta hyötyä onkin paljon vaikeampi osoittaa ja mitata tai käyttää sitä perusteena ratkaisuja tehtäessä. Henkinen hyvinvointi on kuitenkin erittäin tärkeä seikka kaupunkilaisille ja sillä on kiertokautta myös taloudellista merkittävyyttä. Ympäristön viihtyisyyttä ja elämänlaatua on kuitenkin vaikea arvottaa rahassa.

Taloudellista hyötyä haettaessa ovat suuremmat tuotantoyksiköt osoittautuneet kannattavimmiksi. Suurilla yksiköillä on kuitenkin haittapuolensa. Ne vaativat paljon tilaa ja lisäävät huomattavasti autoliikennettä. Erityisesti ruokaostokset vaativat nykyään lähes poikkeuksetta auton käyttöä, jotta suuret ruokakassit saadaan kaupasta kotiin.


Autolla vai ilman?

Autolla liikkuminen kaupungin keskustassa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Autoilijoiden näkökulmasta liikkuminen on hidasta, kun jatkuvasti pitää pysähdellä valoihin ja varoa muita kulkijoita. Ruuhka-aikaan pysäköintipaikkoja ei välttämättä löydy juuri sieltä mistä haluaisi ja pysäköinnistä joutuu vielä maksamaankin monessa paikassa. Kevyen liikenteen näkökulmasta autot haittaavat myös liikkumista. Niitä pitää jatkuvasti varoa, odotella tienylityksiä, haistella pakokaasuja jne.

Ympäristön aistiminen. Kuva: Mika Varpio 2016

Autolla liikuttaessa kaupunkitila myös koetaan eri tavalla kuin jalan tai pyörällä liikuttaessa. Auton sisäinen tila poistaa ihmisen julkisesta tilasta ja tekee autolla liikuttavista alueista tunteettomia liikenneympäristöjä. Jalan liikkuminen on viime kädessä se tapa, jolla kaupunkitila löydetään ja aistitaan ja joka muokkaa mielikuvia tehokkaimmin. Liikkumisen rytmi ja nopeus määrittelevät, kuinka ympäröivä kaupunkirakenne havaitaan ja maisemakuva muodostetaan. Mitä kovemmalla vauhdilla mennään, sitä vähemmän ehditään ympäristöstä havainnoida.



Nopeuden vaikutus ympäristön havainnointikykyyn. Kuva: Mika Varpio 2016

Miellyttävä kaupunkitila

Mikä sitten on miellyttävää kaupunkitilaa? Kaupungin keskustaa ei tietenkään voi verrata metsään tai johonkin muuhun seesteiseen luontoympäristöön. On selvää, että keskusta ei voi kilpailla samoilla vetovoimatekijöillä puhtaiden luonnonympäristöjen kanssa. Kaupunkien keskustat voivat kuitenkin tarjota hyvinkin monipuolista ja erilaista viihtyisyyttä. Mallia voidaan hakea monesta keskiaikaisesta kaupungista, joka on suunniteltu ennen autojen aikakautta. Silloin kun ympäröivien rakenteiden mittakaava on suhteessa ihmiseen ja kun se tarjoaa vuorovaikutteista kokemista ja näkemistä, tilassa viihdytään ja se vetää puoleensa. Voidaan istuskella hetki jollakin penkillä ja katsella ohikulkijoita. Voidaan poiketa kadunvarren liikkeissä, pelata, leikkiä tai tehdä jotain muuta ulkosalla tarjolla olevilla toimintoalueilla, siemaista kuppi kahvia katukahvilassa jne. Lyhyesti sanottuna se on paikka, mistä ei ole kiire pois. Tuskin kovin moni haluaa katsella ohi ajavaa autoletkaa kovin pitkään? On syytä pohtia, minkälaisessa ympäristössä itse viihdymme? Minkälaisiin paikkoihin hakeudumme, kun haluamme nauttia kaupungin tunnelmasta?

Mitä halutaan saavuttaa?

Ymmärrän toki, että raha on kriittisen tärkeä tekijä infrastruktuurin kehittämisessä ja päätöksiä tehtäessä. Kyse onkin lähinnä siitä mitä haluamme sillä saavuttaa? Ovatko tavoitteet ja tulevaisuusskenaariot kohdallaan? Haluammeko luoda viihtyisää ja miellyttävää kaupunkitilaa vai onko tavoitteena luoda keskusta, joka on täynnä kaupallisia palveluita, mutta jossa kukaan ei viihdy? Voidaan toki tutkia, kuinka monta autoa saadaan mahtumaan tietylle väylälle ja osoittaa, että kyllä se varmasti (ainakin paperilla) onnistuu. Huomioidaanko silloin kuitenkaan riittävästi niitä näkökulmia mitä kyseinen ratkaisu tekee kaupunkiympäristön viihtyvyydelle, kevyen liikenteen mahdollisuuksille ja turvallisuudelle, maisemakuvalle, hulevesille, ilmansaasteille jne. Asiaan liittyy niin monta erilaista näkökulmaa, jotka kaikki tulisi pyrkiä huomioimaan. On selvä, että jokainen nostaa esiin seikat jotka palvelevat kunkin henkilökohtaisia mieltymyksiä ja tavoitteita.

Usein käy myös niin että suunnitelmat luovat suorastaan virheellisen kuvan alueen tulevaisuudesta. Se voi tapahtua tahallisesti tai tahattomasti. Toteutunut todellisuus ei vastaakaan annettuja mielikuvia eivätkä laaditut ennusteet pidä paikkaansa. Uudet suunnitelmat kumoavat vanhojen suunnitelmien hyvät tarkoitukset. Valitettavan usein tilannetta joudutaan sitten korjaamaan nakertaen paloja siitä ympäristöstä, joka olisi tärkeää säilyttää viihtyisän kaupunkiympäristön kannalta. Viheralueilta pienennetään hieman, jotta saadaan vielä yksi lisäkaista tehtyä autoille tai kasvatetaan rakennusmassoja, jotka sitten peittävätkin aiemmin markkinoidut jokinäkymät jne. 

Havainnekuva Taidetehtaan alueesta jokusen vuoden takaa.

Esimerkiksi puukujanne Aleksanterinkadulla taidetehtaan vieressä, jota siihen oli aiemmissa havainnekuvissa visioitu, mutta joka ei siihen nyt millään tilanpuutteen vuoksi enää mahdu (katso kuva). Sekin olisi antanut ihan erilaisen leiman Läntiselle Aleksanterinkadulle ja samalla Taidetehtaalle, mutta autoliikenteen kaistavaatimukset ovat ilmeisesti ohittaneet tärkeysjärjestyksessä katupuut. Myös Kokonniementien varsi on vanhassa havainnekuvassa varsin eri lailla massoiteltu kuin nykyisessä suunnitelmassa.

Kaupallisuuden mittakaava

Kaupalliset palvelut kuuluvat ilman muuta keskustaan, mutta niiden mittakaava tulisi suhteuttaa ihmisen eikä auton mukaan. Isomman mittakaavan, selvästi autoliikennettä lisäävät liikkeet, voisi sen sijaan sijoittaa alueelle, mikä on nimenomaan suunniteltu tätä tarkoitusta varten, kuten esimerkiksi Porvoossa Kuninkaanporttiin. Jos kaupungin paraatipaikalle jokirannan viereen sijoitetaan erityisesti autoliikennettä kasvattava iso market, tuntuu siltä, että lähihistoriasta on opittu kovin vähän.

Edellä mainitut seikat huomioiden onkin syytä kysyä, mitä me lopulta kaupunkiympäristöltämme haluamme ja miettiä minkälaisella ratkaisulla tuo tulevaisuus olisi saavutettavissa?

Lisätietoja

Liitän tähän joukon linkkejä artikkeleihin, tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, joista voi lukea mitä tarkoittaa viihtyisä kaupunkitila ja millaisilla ratkaisuilla sellaista kyettäisiin luomaan.

Netistä löytyviä artikkeleita ja tutkimuksia:
 
- Kosonen, Leo, 2014, Autoilija ei ole kaikkivaltias tulevaisuuden kaupungissa
http://yle.fi/uutiset/3-7124809
 

- Schneider, James Robert, Measuring transportation at a human scale: An intercept survey approach to capture pedestrian activity, The journal of transport and land use, Vol. 6 No. 3 [2013] s. 43-59
https://www.jtlu.org/index.php/jtlu/article/download/311/354
 

- Schneider, James Robert, Walk or drive between stores? Designing Neighbourhood Shopping Districts for Pedestrian Activity, 2016,  Journal of Urban Design
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13574809.2015.1009014?journalCode=cjud20
 

- Sheller Mimi, Urry John, The City and the Car, International Journal of Urban and Regional Research, Vol. 24.4, 2000
https://www.researchgate.net/publication/227505156_The_City_and_the_Car
 

- Reid Ewing, Susan Handy, Ross C. Brownson, Otto Clemente, Emily Winston, Identifying and Measuring Urban Design Qualities Related to Walkability, Journal of Physical Activity and Health, 2006, 3, Suppl. 1
activelivingresearch.org/files/JPAH_15_Ewing.pdf
 

- Filipa Matos Wunderlich, Walking and Rhythmicity: Sensing Urban Space, 2008, Journal of Urban Design, Vol. 13. No. 1, 125-139
http://discovery.ucl.ac.uk/1314823/1/Wunderlich_1314823_Walking%20and%20rhythmicity_Matos_edited%26proofread1.pdf

 
- Concepts for Rural Traffic Calming Plan, The Route22/231 Corridor, 2013, http://www.albemarle.org/upload/images/Forms_Center/Departments/Community_Development/Forms/Comp_Plan_2013/Comp_Plan_Round_3/R.10.15_Rural_Traffic_Calming.pdf
 

- Hack, Gary, 2013, Business Performance in Walkable Shopping Areas, Technical Report, Robert Wood Johnson Foundation
http://activelivingresearch.org/files/BusinessPerformanceWalkableShoppingAreas_Nov2013.pdf


 

Kirjallisuutta:

- Alexander, Christopher, et al., A Pattern Language (Towns - Buildings - Construction), s. 176, 279, 305 ja 518
- Sitte, Camillo, 1986, The Birth of Modern City Planning
- Gehl, Jan, 2011, Life Between Buildings
- Gehl, Jan, 2010, Cities for People

- Duany, Andres, Speck Jeff, Lydom Mike, 2010, The Smart Growth Manual

 

Kommentit